Author Archives: Pekka Hyysalo

My profession

After the injury, which ended my dream, I have been looking for a new profession. For a short while I thought, that there was nothing I could do, which’d simultaneously make me happy, and could feed me. I just concentrated in rehabbing myself, thank you for feeding me Mom. 

On Fall 2011 I tried if I could ever study again. For my great pleasure, I noticed it to be possible. Quite laborious… but possible. Then I decided to apply studying international business on the spring 2012, to TUAMK. I  applied, but I had gotten this idea, with this German Flo, earlier that spring; “we should start a brand for you…”

It was a great idea in my opinion, and once my manager/good friend Makke got excited about it, I put my everything into it.

Many things have evolved since then. I wrote a book of my struggles (not published yet!), I have been giving a lot of presentations of my fight back, and a million other things. I became the face of FightBack – the brand, and was involved in its decisions otherwise, too… it has been quite rough for me, recently. Because of that, I will try to distance myself a bit from the decisions. I know that, my team, which takes care of them, will do the best possible decisions for me. And even if I’ll distance myself “a bit”, it’s still my life. I am the founder, the brand will always be me, and hopefully we can help some other BackFighters, in the future too.

I trust my the Team of mine, and because of that I get to concentrate in doing what I do the best, and what I enjoy doing the most, those speeches/presentations. I’ve been giving them in Finnish already for a while now, but I just gave my first at TEDx, alone in English. I think my English is quite descent, or actually, I think I can pronounce it at least as horribly as my Finnish. I mean… my speech was affected by the TBI of mine. I believe that I could share tons of positivity, peer support, and everything I’ve shared in Finland, abroad as well. 

Here I must link the TEDx speech of mine again. I know now, how to improve this. I hope I’ll just get a chance.

The TEDx

Eleven days ago… there was this TEDx North event in Turku. I went to share a bit of my story there. It’s a big story, and we decided to keep it as simple, as possible. The one thing I regret in that speech, is that I didn’t talk at all about what kind of a huge struggle it really was for me, to get up on my feet, and up on MY SKIS! From the hospital… It wasn’t easy, but you’ve gotta work for the things you love. I love being alive, and I want to live my life to the fullest!

Here is the speech:

I'm THIS HAPPY to share my story with you!

I’m THIS HAPPY to share my story with you!

Linnan Juhlat

Vetäydyin juhlimaan Suomen 97:että itsenäisyyspäivää synnynkotiini Satavaan. Katsoin kotisohvaltani, tottakai, Linnan Juhlat. Mieleeni jäivät varsinkin, nämä neljä vierasta:

-Elastinen ja Elastisen räppi “Lähiöist Linnaan”. Elastinen on mahtava kaveri, ja räppi sai ainakin meidän kotisohvan iloiseksi.

Elastinen, ja Elastisen hymy! Gotta love it...

Elastinen, ja Elastisen hymy! Gotta love it…

-Koivu ja Selänne, maamme legendaarisimmat kiekkomiehet Teemu ja Saku pääsivät vihdoin Linnaan. Saku on todellinen BackFighter, jota kunnioitan erittäin suuresti. Mies on selättänyt SYÖVÄN, ja jatkanut uraansa NHL- tasolla!…?! Ja Teemu, Teemu on Teemu. En tunne kaveria, mutta jo se, etten usko että kukaan, keksii hänestä mitään negatiivista sanottavaa… kertoo paljon. Ja niin, on Teemu myös yksi Maailman legendaarisimmista jääkiekkoilijoista.

Koivu ja Selänne.

Koivu ja Selänne.

-Hannes Hynönen, 101 . vuotias sotaveteraani, todella positiivinen kaveri. Hän, jos joku… oli kutsunsa ansainnut. Mies on paitsi eräs Suomen viimeisistä kahden sodan veteraaneista, kovimmista jätkistä, myös uskomattoman vaatimaton. Kuten eilen Instagram – kuvassani totesin – #respect. Voisin oikeastaan korjailla tuota hieman; MAAD #RESPECT! Kiitos Hannes. Kaikkea hyvää!

101 - vuotta, ja näin iloinen... Kannattaa hymyillä!

101 – vuotta, ja näin iloinen… Kannattaa hymyillä!

Hannes on luultavasti myös ollut Vuoden Positiivisin suomalainen jo monena vuonna.


TEDx.01, Turku

This happened yesterday, and it went okay. OKAY, not perfectly, but OK. My story has a huge potential, we just have to get to a place, in which to spread it globally. The TEDx in Logomo, Turku was the first completely English presentation, which was held by me, alone. My lingual performance was pretty much as good, as any on my mother-tongue… I just had to pause once, to think what to say. So all went OK. I am definitely not satisfied with OK, though.

I hope that, my video’d get enough views, to pop it up to’s front page. And once it’d be up there… I hope someone’d notice it, and invite me to share my story to a big, international TEDx conference. I just made a call to Miikka, the founder of Flatlight Creative House, and we agreed that if I’ll get to a bigger TED event, he’ll help me out in putting together a really astonishing presentation.

I’m super excited. I just hope that, the TED talk of last night, is good enough for me to take the first step towards motivating everyone. Then I’ll for sure be able to motivate more Backfighters. I hope that someone making decisions in the TED-organization, would read this post, too.

Anyways… it was a good night! The video of my speech is being edited right now… it’s going to be ready next week. Until then, adios!

TEDx North.

The name of the event was TEDx North.

I'm telling about the emotionally hardest week of my life. I had to accept that my professional skiing career is over. Neither the presentation, nor myself... staid depressed! We fought back.

I’m telling about the emotionally toughest week of my life. I had to accept that my professional skiing career is over. Neither the presentation, nor myself… staid down! We fought back.

Big Week

I’m a bit anxious yet again… The next week, or the next Thursday night… is starting to excite me. I will have the first time to make this story of mine big. I know, that at some point this Fight of mine is going to get noticed, but this could happen fast. And it’d get really big. Like BIG big.

"I decided to get back on skis, though..."

“I decided to get back on skis. I am not so talented anymore. I do it just cause it makes me very happy…”

The Ted X will go down at Logomo Turku, and I’ll be telling my story there. Don’t worry though… they’ve got my nerves covered. Just for my comfortableness’ sake, my presentation is going to be the last one there. I’ve got all the time just to relax, watch all the presentations of the others, and to relax some more! Keep your eyes open! ;)

For everyone, who haven’t seen any Ted Talks, here’s an interesting one: Sir Ken Robinson: Do schools kill creativity? (I’ll talk a bit about my schooling, too…)

Lupa Välittää

Ajelimme eilen Luostarivuoren 9c-luokan kanssa bussilla Tampereelle, kuvaamaan Ylen – Lupa Välittää ohjelmaa. Kaikki meni putkeen, ja päivä oli mahtava! Henkilökohtaisesti, koen olevani vanhuksille valtavassa kiitollisuuden velassa… joten en olisi keksinyt melkein mitään tärkeämpää tekemistä, kuin Lupa Välittää ohjelman kuvaaminen. Myös harjoitusten tekeminen vanhusten kanssa, sekä vain seuran pitäminen, toivat ainakin itselleni hyvän mielen. Toivon, että muutkin nuoret syttyisivät idealle tehdä jotain isovanhempiensa, naapurinsa, tai kenen tahansa yksinäisen kanssa… vanhan tai nuoren.

Eräs eilisen hienoimmista hetkistä oli, kun sain tutustua 78-vuotiaaseen räp-tähti Eilaan!

Eräs eilisen hienoimmista hetkistä oli, kun sain tutustua 78-vuotiaaseen räp-tähti Eilaan!

Päätin lähteä tänään lenkille, sillä lumet ovat jälleen sulamassa...

Päätin lähteä tänään lenkille, sillä lumet ovat jälleen sulamassa…

Olen yrittänyt olla tänään mahdollisimman positiivinen ja pitää hauskaa, mutta vähintään tämä iltani – on mennyt aivan reisille. Yhtä reisille, kuin kupillinen kiehuvaa tee-vettä äsken… Joten tässä vaiheessa, Hyysalo kiittää ja painuu venyttelemään. Vaikka mm. iltani meni aivan reisille, on minulla yhä lupa välittää.

–Hyvää yötä! (nyt painun venyttelemään, ja nukkumaan…)


I’ve been everywhere

I hate the word “busy”. Usually it means, that the one using it, would have something more important to do. I don’t want to be too busy to do anything. Instead… I’ll just try to be everywhere. Two weeks ago, before I went to Ruka, I got the honor of dropping the puck at WC 95 ice hockey match. The one, where the Finnish 95 world champions, kicked the Swedes ass’, kind of like back then…

My man Saku Koivu gave me his support, on my way to drop the puck.

My man, the Finnish Captain Saku Koivu supported me, on my way to drop the puck.

I have pretty much been flying, from one place to another. I have had many things to do, which has been awesome! Speaking of awesome… it was pretty awesome, how Finland won the 95 re-match, hands down.

The beautiful referee gave me the puck to drop.

The beautiful referee gave me the puck to drop.

A little preview to my future: I will continue being everywhere, until the 4th of December. Then I’ll be on the Ted X stage in Logomo. In the middle of everything else, I’m looking forward for that. That’ll be the presentation, to remember me from. I’m sorry if I can’t fulfill my blogging duties, but I hope you’ll understand! In Ted X, I’ll be able to make it up to you.

Syy aikaiseen paluuseeni

Tämä kuvakokoelma, kertoo kaiken.

Tämä kuvakokoelma, kertoo kaiken.

Palasin eilen kotiin Rukalta, ja juuri äsken Kerttulin vanhainkodista. Olimme siellä Luostarivuoren 9c luokan, sekä Yle:n Lupa Välittää ohjelman kuvaajien kanssa, tavoitteenamme vain viettää vanhusten kanssa mukava päivä. Päivän suunnitelmamme oli järjestää vanhuksille “viisi ottelu”, jakautumalla viiteen eri ryhmään.

Aluksi kuitenkin, oli vuorossa tanssit! Haimme jokaisen oppilaan kanssa yhden vanhuksen pariksemme tanssimaan. Vanhukset, jotka eivät voineet kävellä ilman rollaattoria, saivat riittävästi tukea tanssipareistansa. Suurin osa kuitenkin, joutui istumaan pyörätuolissa ja tanssitimme heitä työntelemällä hiljalleen eteenpäin, musiikin tahdissa.

Minä sain tanssittaa tätä kaunokaista :)

Minä sain tanssittaa tätä kaunokaista :)


Myös oppilaat bongasivat parit itselleen!

Myös oppilaat bongasivat parit itselleen!

Sitten oli aika “viisi ottelun”. Jaoimme vanhukset viiteen ryhmään, ja kierrätimme heitä ryhmästä toiseen. Ryhmät olivat:

1. Löyhyttely; suuren “laskuvarjon”/lakanan löyhyttely piirin keskellä ilmassa.

2. Norsujalkapallo ringissä. Tämä sujui mahtavasti, pallon täysillä potkaiseminen oli jotain, josta vanhukset innostuivat kuin villit pikkupojat.

3. Keppijumppa. Vanhukset istuivat tuoleissaan, ja tekivät liikkeitä joihin pystyivät keskivartalolla, sekä käsillään.

4. Hernepussin heitto. Vanhukset istuivat tuolissaan, jonka edessä oli viisi eri koria peräkkäin, joihin heittää pussi herneitä. Pisteet kasvoivat etäisyyden myötä… ;)

5. Hyppynarun pyöritys. Vanhukset saivat pyörittää pitkää hyppynarua, jolla oppilaat hyppelivät.

Päivän päätteeksi vanhukset painuivat syömään ja levolle, mutta kiitokset, jotka heiltä sain, tuntuivat todella arvokkailta. Hehän todella innostuivat aktiviteeteistä. Laskettelu on todella hauskaa, minulle itselleni… mutta tänään pystyin tuomaan paljon iloa monen vanhuksen elämään, en edes viitsi alkaa arvuuttelemaan kumpi on arvokkaampaa. Tämä oli hyvä päivä!

Ihana Leidi, joka ehkä hieman rakastui minuun... :)

Ihana Leidi, joka ehkä hieman rakastui minuun… :)

P. S. Harmi ettei kuvia ollut enempää!



The skiing season 2014-2015 is… ON!

I’m in Ruka myself, but my laptop is not. Nor is my desktop, just me and my phone. I’m having a blast though, which calls for a blog! So I’ll quit writing now… and post some photos!

A Year Has Passed By

Almost a year ago, 7.11.2013, we made the rehabilitation struggle of mine, the Fight Back of my own, public in Sarasvuo. This year has been crazy. I have faced an amazing amount of support, tons of backup from almost everywhere and I couldn’t be more grateful. I’m very grateful for the team, which had my back already back then. The team has come even tighter, and I love you all. I won’t crop up the team FightBack anyhow, if you know you have helped me-, or someone in need alike, you are in the team. Thank you.

This was the night.

This was the night. 

I will be a guest at Enbuske & Linnanahde Crew tomorrow, Thursday night. It was a Thursday night also a year ago, but many things have changed. On the top of my mind, lays running, but that is just the top. The most lays underneath it… A year ago in Sarasvuo, I told everybody about my dream-, the decision of mine… of running a marathon. During this year, I have learned to run a bit, actually a lot better… and we made the FightBack Run happen. 2,6 km, which I ran as fast as possible. Which wasn’t the smartest decision of mine yet… I curdled.

I wasn’t at Sarasvuo alone. I had my team on my back, and my girlfriend even in the air with me. That will be the same this year, except that… this is completely different. The team will be there, but my GF already knows. E&L were proper enough to tell us before hand. I just hope that, she can behave… or at least be a fool with style! 

The trio. Hopefully I'll be more alive tomorrow... ;)

The trio. Hopefully I’ll be more alive tomorrow… ;)